Kolme on puu hoolla

En oo nukkunu viikkoon
en saa ilmaa
lamppu lamppu kaikki vaan junnaa
ja sitten vielä tuo naama
mitä siellä oikeen aatellaan
kirjaimista ei ota selvää
ja just äsken taisin sanoa
että mä tarkoitin
onko nuo silmät ees mun

Uuuuuuuuuuuh. 3:15 on aika paha. Paha aika. Katselen vaaleanpunaisuuden viekkaan hiljaista hiipimistä taivaanrannan takaa lakea kohti eikä haittaa yhtään. Junassa nukutut tunnit imaisivat uneliaisuuden näistä hetkistä jonnekin valtion rautateiden ruostuneiden kiskojen väleihin. Jääköön sinne mokomat, minen teitä kaipaa. Kiskojen kirskunnasta löysin itseni ajatusteni keskeltä, liikkumatta. Kiihkoisia ja poukkoilevia ne, rauhaisana minä niiden ympäröimänä.


Tekaisin kymmenessä minuutissa Aikaisen-aamun-munattomia-muttei-hengettömiä lättyjä. Täysjyvävehnäjauhoja, seesaminsiemeniä, hunajaa, himalanjasuolaa, maitoa, auringonkukkaöljyä, vettä. Ai niin ja kanelia! Muistapa tuo.  


Kuuntelen vaikean haikeita lauluja sama tunne rinnassa. Niskassa, selässä, lapaluiden välissä, sormenpäissä. Haluaisin osata soittaa kitaraa ilman opettelua. Haluaisin vain tarttua sen kaulaan, juoksuttaa sormia kielillä mitään ajattelematta ja sävelet syntyisivät itsestään. Näin muuten sellaista untakin eräs hämyisä yö. Mitä riemua on taidosta jonka eteen ei ole nähnyt vaivaa? Onko hienompaa, palkitsevampaa osata jotain ankaran harjoittelun tuloksena vai luonnostaan?


Kysyttiin mielipidettä kuolemasta. Hämmennyin kysymyksen asettelusta, koska ei mulla ole mielipidettä siitä. On ajatuksia ja tunteita, joita se herättää, kylläkin. Siltä ei voi odottaa eikä vaatia mitään, se tulee kun tulee riippuen ja riippumatta siitä mitä itse tekee.


Nielaisin muutaman suolaisen pisaran. Vastaanotin, vastaan - otan. Otin vastaan. Vastaa - OTA. Vastuunkin otin.


En halua mitään ja haluan kaiken. En halua ketään ja haluan sinut.

Evil hippie sock revenge

Hyvää sunnuntaita kansalaiset ♥

Onnea on herätä aamulla ilman että koira huomaa ja katsella sen rauhaisaa unta auringonläikässä. Kun tietää, että on olemassa yksi pieni, pörröinen, lämmin ja tuhiseva tyyppi joka rakastaa sinua kaikista eniten maailmassa, ei voi kuin hymyillä itsekseen tyynyynsä ja olla onnellinen vähän kaikesta.

Oon tänään fiilistellyt maailmaa vähän eri vinkkelistä. Touhuillut paljon, ottanut tämän yleensä sään todellisesta tilasta riippumatta sumuisen, tyhmän, harmaan, ankean, ärsyttävän, rasittavan, turhan ja kaikenkaikkiaan viikonpäivistä maanantaita lukuunottamatta vittumaisimman haasteena ja seikkailuna. Eilen en muista mitä tein (paitsi seikkailin ihanaisen Toisen puoliskoni kanssa, kiitos kun olet bejb) mutta tänään on ollut hyvä meininki.

Lukemista (Hugh Laurie - Järein asein), neulomista (graffiti), lenkkeilyä (ja SMG), jutustelua (ja suunnittelua!), yllättävä viesti (Hyvyyksiä päivääsi), pyöräilyä (ja rauhallinen lepohetki laiturilla), kohta myös saunomista ja pieni ninjailureissu.

Tajusin, että näennäisestä rasittavuudestaan huolimatta mulle tulee varmasti ikävä asuntolaelämää. Missä muualla voi pysähtyä kuuntelemaan kun kanssa-asuja soittelee Marion tunnaria banjolla, niin kuin juuri äsken kävi? Aivan, ei niin missään!

Otsikko liittyy tähän siten, että musiikkivalikoima on ollut täysin tsaikedelik trääns -painotteinen. Kyllä mää vaan tykkään.

Poukkoilua, hakemista, harhailua. Poimintoja mielestä ja kielen päältä, korvien välistä kirjaimiksi.

Puuro on parasta. 

Sadepäivän ihminen

Aloitin tänään (eilen, hups) postipatena iskän renkaanjäljissä. Vaikka ihan varmasti pienenä vannoin käsi Aku Ankan taskarin yllä etten koskaan ala niihin hommiin! Hyvin meni, toivottavasti menee maanantainakin.

Näin pöllön - oli näin lähellä etten joutunut irroittelemaan sitä tuulilasinpyyhkijöistä. Ressukka sukelteli turhan lähellä maantietä.

Sain yllätysvieraan, josta oli myös yllättävän vaikea päästä eroon. Oon kuulemma paras terapeutti ikinä.

Kävin itsekin vierailulla, Muumitalossa nimittäin. Tee, sympatia ja hassut nikotukset olivatkin tarpeen, tuota tyttöä kerkesikin olla jo ikävä. ♥

Luin Haruki Murakamin Norwegian Woodin loppuun. Pitkästä aikaa väkevän lämpimästi kirjoitettu kirja, joka oikeasti imaisi mukaansa nimim. "vielä-yksi-sivu -syndrooma". Huomenna voisin aloitella Hugh Laurien Järein asein- opuksen. Ihan vaan koska Hugh! Salille aion myös, hajottaa kovasti ja kroppa tuntuu tyhmältä flunssan jälkeisen treenaamattomuuden takia.

Leikin poilla. Tatsi alkaa löytyä, tähän mennessä oon paria poikkeusta lukuunottamatta pyöritellyt ilman ulkopuolista ohjeistusta (pakkohan se oli kuitenkin yksi imagotemppu opetella). Ootan innolla, että urheilukenttä sulaa ja pääsen hillumaan paljain jaloin pehmeälle nurmikolle.

Kuuntelin Beatlesia, CCR:ää, Eaglesia ja Kollaa Kestää.

Ihan kelpo perjantai! Sateinenkin vielä, oon siitä kiitollinen - lumet vittuun jee. Nyt nukun. Heippa.

Kevättuulen tuntuinen

Pahin angsti alkaa olla takanapäin. Eilisillan sekavat tunnelmat tuntuvat kaukaisilta jo, tänään oli kaunis ja aurinkoinen päivä.


Toinen Puolisko tuli kyläilemään ♥ Jutustelu ja hidastempoinen kävely auringonpaisteisessa ilmastossa teki hyvää kummallekin. Vierailun jälkeen, oven kolahdettua kiinni ja auton kaasutettua pois, suun kaari oli kärjistään ylöspäin osoittava ja olo lämmin.


Ahkeroin tänään myös, vaikken ihan niiden asioiden parissa kuin pitäisi. (Kirjoitukset, kui?) Tein listaa omistamistan asioista, sitten karsin niitä ja tein uuden, onnekkaasti lyhyemmän.Vaatekaappi on nyt selkeä ja entistä tyhjempi, mihin juuri pyrinkin. Aion jatkaa samaa mallia myös muiden juttujen kanssa, lähestyvä muutto en-vielä-tiedä-minne on sitten aikanaan helpompi.


Kävinpä myös pelaamassa yöllistä koripalloa kera Tonin! Tunti ja vartti vierähti helposti hyppäämisen anatomiaa ja söpöyttä ihmetellessä sekä muuten vain hassutellen. Ihanan rikollista hiipiä pimeään ja tyhjään kouluun riehumaan. Sain myös tietää, että salissa on pidetty kerran salainen piknik. Termari! Ja pullaa!


Nukkuminen sujuu vieläkin huonosti. Oon koko ajan väsynyt, parin edellisviikon tapahtumat ja tunnelmat tunkevat uniin painajaisina. Öisin tekee mieli piirustella tai muuten vain kupostaa nukkumisen sijaan.


Ai niin. Löysin laukustani käsinuken. 


Flippasin.  

Chill out, peace in

Eilen illalla menin sekavin mielin nukkumaan. Asiat ja tunteet pyörivät ympäri kuin ämpäri eikä nukahtamisesta tullut mitään. Istuin hetken sängynlaidalla ja tuijotin pimeää kattoa - mitä mun pitää tehdä?


Heräsin jotenkuten, join paljon vettä ja liikuttelin raajojani. Söin keskipäivälliseksi eilistä kaaliasiaa, jonka voimin on jaksettu tämän päivän läpi tähän hetkeen. Ja on ollut aivan mukavaa, sillä tänään, johtuen eilisiltaisesta/-öisestä nyrjähtelysessiosta jotain taisi muljahtaa vahingossa paikalleen. Fiilis on ollut levollinen, tosi tiedostava ja tarkkaavainen. Lähdin pienelle kuvausretkelle keskipäivän kirkkauteen ja ennen kaikkea kylmyyteen, uskollisella polkemispyörälläni, jonka jarrut ovat kohtalokkaasti vinksallaan. Pakkanen pisteli sormia liian ohuissa lappilapasissa ja huurrutti takut valkoiseksi pensaaksi kasvojen ympärille.


Kuvaaminen ei ottanut tuulta alleen, koska oli niin tyyntä. Eksyin sen sijaan kirjastoon, jonne jämähdinkin pariksi tunniksi. Löysin mielettömän hyvän ja informatiivisen kirjan, jonka luin ja joka antoi paljon neuvoja - ja jonka nimen unohdin. Kuitenkin, sanat olivat viisaita ja rohkaisevia, oivaannuttavia myös. Kirjaston hiljaisuus antoi tilaa olemiselle, luonnolliselle sellaiselle. Kääntyilevien sivujen kahina, satunnaiset yskäisyt, askeleet hyllyjen välissä eivät tuntuneet häiritseviltä vaan rauhoittavilta.


Kirjasto jätti jälkeensä levollisuuden ja ihanan kirjan - Stories by Oscar Wilde. Sen sivut ovat niin ohuet, että edellisen sivun kirjaimet kuultavat ihanasti läpi. Painovuosi 1952. Opusta ei ollut kirjaston valikoimassa, vaan lempeä ja käyräselkäinen kirjastontäti toi sen omista kokelmistaan, kun siitä aiemmin kyselin. ♥ Suuri kiitos hänelle.


Puhuin myös hienon puhelun. Oon ylpeä, että tein aloitteen, olin rohkea - ja nyt myös vähemmän huolestunut kuin eilen. 


Kiitos tästä päivästä. Toivottavasti huomenna on yhtä kivaa, toivottavasti oon tarpeeksi tekstitaidokas, mutten ota siitä stressiä nyt. NYT lähden liikkumaan itseni hyytelöksi.