Tänään:

aikainen herääminen ja puuroa
töitä, asiakaspalvelemattomuutta ja hassuttelua
ylioppilaskirjoitusten tulokset ja pienehkö riemastus
AURINKOAURINKOPLAAPLAAPLAA
koripalloa hupsujen poikien kanssa
sain kuulla kuulostavani Myyrältä (siltä joka seikkailee siinä vanhassa animaatiosarjassa)
muikeita hengailuhetkiä parvekkeella kera toverin, kummallisia kurkkuääniä ja hyttynen
yhteenkuuluvuusfiiliksiä, "kaikki on hassua" ja vitusti musiikkia, hyvää sellaista
pienesti ihmettelyä ja huolestumistakin, mutta vain vähän.

Tänään (tai siis eilen) mulla on ollut hyvä meininki. Myöhemmin tänään aion olla humaloitunut. Ookoo!

Tahtoisin jumittua kanssasi hissiin
katsoa vaivaantuisitko
oisko susta seikkailijaksi

Minä

Tykkään jutella ja nauraa ja olla hiljaa. Tykkään halata ja sanoa ja jättää sanomatta, ujostella ja möläytellä. Nolostun ajoittan mutta annan sen myös mennä ohi omalla painollaan. Mulla on kumma huumori ja hassut sanat, leviä puhe myös. Sulta saattaa jäädä kuulematta aika paljon asioita joita sanon, koska mun ääni on kuulemma aika pieni. Se ei enää haittaa, koska siitä on tullu osa mua. Joudut kuuntelemaan tarkasti. Joskus nolotti.

Oon ajoittain aika vittumainen, mutta osaan olla myös ihana. Oon ajoittain aika ihana, mutta osaan olla myös vitttumainen. En pidä kaikista, mutta vaikutan siltä kuin pitäisin. Osaan peittää puolia itsestäni pelottavan taitavasti. Mutta voit luottaa siihen, että huomaat kyllä kun oikeasti välitän. Sitä mä en peittele.

Viihdyn helpolla. Mitään ei tarvitse, mitään ei oo pakko. Tykkään seikkailla ja kokea suuria tunteita, mutta se ei oo välttämättömyys. Saan hiljaisuudesta paljon irti, riippuen sen laadusta. Se taas riippuu hyvin paljon myös susta.

Oon hyvä huomaamaan asioita, mutta joskus saatan kävellä silmät kiinni. Saatat joutua töytäisemään mut pois suojatieltä punaisten valojen aikaan, kun oon huomannut jotain väärään aikaan väärässä paikassa. Törmäilen oviin ja olen hölmö.

Mulle lämpö on tärkeää. Sä voit sanoa mitä vaan, mutta jos et toteuta sitä käytännössä, on se yhtä tyhjän kanssa.

Haluaisin osata vapautua. Olla mussa, olla sussa, just niin kuin pitääkin.

Mulla on asioita, joista en halua kertoa sulle itse. Mutta jos kysyt, kerron mielelläni. Multa pitää kysyä. Sanon suoraan, en valehtele. Sen taidon oon oppinu ihan hiljattain, sanomaan asiat niin kuin ne on. Oon huomannu kiertelyn turhuuden, turhauttavuuden myös. Haluan osata suoruuden jalon taidon nykyistä paremmin, kuitenkin toista koskaan loukkaamatta.

On tärkeää osata olla vapaa riistämättä samaa oikeutta toiselta.

Ja kyllä. Olen!

Kyllä minä siitä niin mieleni pahoitin

En oo nuorisojulkkis mutta juro kylläkin

Ulkona tulee lunta niin kuin ei ois koskaan satanukaan. Kevät lykkääntyy ja lykkääntyy RÄJÄYTTÄKÄÄ ROKKENROLL NIIN ELINTILANNE LAAJENEE voi luoja mitä paskanjauhantaa. Ahahaha istunko tässä ihan oikeasti kalja kädessä ja jauhan SÄÄSTÄ?! Huhhuh.

Niin. Oon lueskellut tänään Tuomas Kyröä (niin kuin otsikosta ehkä saattaa havaita) ja nauranut itsekseni. Juoksin vaivalloisen aamulenkin, jonka jälkeen totesin että noh, aamulenkit ei sittenkään taida olla mun juttu. Ei, vaikka kuvaani näennäisen täydellisestä ihmisestä kuuluukin vireä aamureippailu ilman sen kummempia tuskanparahduksia. Onneksi en ole näennäisen täydellinen, en lähellekään. Huh mikä helpotus.

Muuten päivä tähän mennessä onkin mennyt. Ennoo tehnyt sen kummemmin mitään. Kaikki toiminta, rakentava ja epärakentava ja loput siltä väliltä on tapahtunut korvien välissä. Oon jutellut paljon ihmiselle, jota luulin/pelkäsin jo inhoavani, mutta en sittenkään. Ei musta vaan ole sellaiseen. Kauan sitten ymmärsin, että inhoaminen on täysin turhaa. Tämän oivalluksen myötä oon tullu toimeen niin yllättävien elämänmuotojen kanssa, että oon täysin hämmästyttäny muutamia kanssaihmisiäkin.

Oi voi.

Kuuntelen Ismo Alankoa. (Hahhaa muistan kun jokin aika sitten kirjoitin ottavani asiaksi tutustua kyseisen herran tuotantoon - sydämenhän se vei.) Se laulaa eräässä varsin upeassa kappaleessaan "ystävien kesken yksinäinen". Se tuntuu kuvaavan mua ihan älyttömän hyvin. Sitten, kun löydän oikeat sanat, osaan ehkä perustellakin väitteeni paljon paremmin. Mutta se vaan TUNTUU. Musta nimenomaan TUNTUU tosi usein; oon itsekin huomannut aloittavani noin joka toisen lauseen ilmauksella "musta tuntuu, että.." Ehkä siinä ei tosin oo mitään vikaakaan. On hyvä että tuntuu. Muuten en itkisi leffoille, vaikuttuis kirjoista, antais ihmisten hämmästyttää. Mikään ei olis mitään jos se ei tuntuis. Jos ei muuta, tietääpähän että edes jotenkuten roikkuu kiinni elämässä. Vaikka tuntuis pahalta, ihan vitunkin pahalta, kunhan tuntuu. Silloin tietää että vielä elää.

Mua vituttaa kun kämppis ottaa avaimet mukaan vessaan ja kävelee käytävällä lenkkarit jalassa. Sen tekemistä ruoista lähtee aina tosi kumma haju eikä se osaa käyttää mausteita.

Ai ja vielä; sain tänään sellaisen viestin, johon en osaa ihan vielä vastata. Sinä, joka sen myötä mua lähestyit ja jos tätä luet, kiitos. Mulla ei nyt vaan oo sanoja kertoa sulle kaikkea mitä sait mussa liikkeelle. Mutta, kiitos ihan näin aluksi. Palaan asiaan kohta.

Ps. Ai niin olen humalassa \o/ Ahhahha mikä saavutus. Samalla herään ajatukseen; miten helvetissä ihmiset voi juoda kaljaa enemmän kuin tölkin kerrallaan?

Hyi jumalauta.