Kyllä minä siitä niin mieleni pahoitin

En oo nuorisojulkkis mutta juro kylläkin

Ulkona tulee lunta niin kuin ei ois koskaan satanukaan. Kevät lykkääntyy ja lykkääntyy RÄJÄYTTÄKÄÄ ROKKENROLL NIIN ELINTILANNE LAAJENEE voi luoja mitä paskanjauhantaa. Ahahaha istunko tässä ihan oikeasti kalja kädessä ja jauhan SÄÄSTÄ?! Huhhuh.

Niin. Oon lueskellut tänään Tuomas Kyröä (niin kuin otsikosta ehkä saattaa havaita) ja nauranut itsekseni. Juoksin vaivalloisen aamulenkin, jonka jälkeen totesin että noh, aamulenkit ei sittenkään taida olla mun juttu. Ei, vaikka kuvaani näennäisen täydellisestä ihmisestä kuuluukin vireä aamureippailu ilman sen kummempia tuskanparahduksia. Onneksi en ole näennäisen täydellinen, en lähellekään. Huh mikä helpotus.

Muuten päivä tähän mennessä onkin mennyt. Ennoo tehnyt sen kummemmin mitään. Kaikki toiminta, rakentava ja epärakentava ja loput siltä väliltä on tapahtunut korvien välissä. Oon jutellut paljon ihmiselle, jota luulin/pelkäsin jo inhoavani, mutta en sittenkään. Ei musta vaan ole sellaiseen. Kauan sitten ymmärsin, että inhoaminen on täysin turhaa. Tämän oivalluksen myötä oon tullu toimeen niin yllättävien elämänmuotojen kanssa, että oon täysin hämmästyttäny muutamia kanssaihmisiäkin.

Oi voi.

Kuuntelen Ismo Alankoa. (Hahhaa muistan kun jokin aika sitten kirjoitin ottavani asiaksi tutustua kyseisen herran tuotantoon - sydämenhän se vei.) Se laulaa eräässä varsin upeassa kappaleessaan "ystävien kesken yksinäinen". Se tuntuu kuvaavan mua ihan älyttömän hyvin. Sitten, kun löydän oikeat sanat, osaan ehkä perustellakin väitteeni paljon paremmin. Mutta se vaan TUNTUU. Musta nimenomaan TUNTUU tosi usein; oon itsekin huomannut aloittavani noin joka toisen lauseen ilmauksella "musta tuntuu, että.." Ehkä siinä ei tosin oo mitään vikaakaan. On hyvä että tuntuu. Muuten en itkisi leffoille, vaikuttuis kirjoista, antais ihmisten hämmästyttää. Mikään ei olis mitään jos se ei tuntuis. Jos ei muuta, tietääpähän että edes jotenkuten roikkuu kiinni elämässä. Vaikka tuntuis pahalta, ihan vitunkin pahalta, kunhan tuntuu. Silloin tietää että vielä elää.

Mua vituttaa kun kämppis ottaa avaimet mukaan vessaan ja kävelee käytävällä lenkkarit jalassa. Sen tekemistä ruoista lähtee aina tosi kumma haju eikä se osaa käyttää mausteita.

Ai ja vielä; sain tänään sellaisen viestin, johon en osaa ihan vielä vastata. Sinä, joka sen myötä mua lähestyit ja jos tätä luet, kiitos. Mulla ei nyt vaan oo sanoja kertoa sulle kaikkea mitä sait mussa liikkeelle. Mutta, kiitos ihan näin aluksi. Palaan asiaan kohta.

Ps. Ai niin olen humalassa \o/ Ahhahha mikä saavutus. Samalla herään ajatukseen; miten helvetissä ihmiset voi juoda kaljaa enemmän kuin tölkin kerrallaan?

Hyi jumalauta.