Maadoitun räsymattoon, henkisesti olemmekin jo samalla tasolla - korvien välissä mulla on vain matonkuteita ja pölyä.

Hymyy hymyy hymyy sadetta sadetta sadetta huudetaan JEE.

Viikon alku on pidempi kuin kolmesataasivuinen kirja.

Yllätyksiä laatikossa.

Katselen seinällä olevaa mustavalkokuvaa Morrisonin nahkahousujen verhoamasta perseestä.

Päivät senkun rullailevat pitkin elämän suurta skeittiramppia. Mulla ei oo mitään konkreettista sanottavaa, pelkkää maalailua ja haahuilua vain

Pysäytä kellot tähän aamuun

Hyvää huomenta harmaa maailma kello o6:26. Linnut ovat tippuneet taivaalta ja tuuli pysähtynyt paikalleen, muuttunut sateeksi. Ilman herätyskelloa nousen kuolleista paljon ennen deadlinea.

Itikanpuremat kutittavat, eilispäivän hauskuudet jomottavat lihaksissa. Basilikapelto rehottaa ikkunan edessä yhtä sympaattisena kuin aina, työpäivän alku nakuttaa minuutti toisensa perään lähemmäksi. päivää, 14,85, onko plussakorttia, 14,30, kiiitoooos, hei heii.


Luen Mediahuoraa ja mietin, etten ehkä sittenkään halua alkaa tulevaisuudessa toimittajaksi, paitsi tyhjän.

Tuijotan huumaavalla intensiteetillä ulos ikkunasta toivoen voivani polttaa pilvipeitteeseen reiän pelkän katseen voimalla. Kaivaa auringon esiin ja tanssia lämmössä, maata nurmikolla ja etsiä merkityksiä.

Tartteis tehä vähän päätöksiä.

Vanginvartijan uni

Kappas. Oon ollut hiljempaa hetkisen kaiken hulinan keskellä, nyt arki alkaa pikkuhiljaa luisua takaisin tasaiseen rytmiinsä. Eikä haittaa ollenkaan. Elämä on ollut lempeää virtausta, soljumista, ääntä ja liikettä. Sanoja ja puhetta, viestejä ja merkityksiä.

Musta tuli tässä välissä ylioppilas. Päivällä paljon toivotuksia, voivotuksia, haikeuksia, itkunsekaista naurua, kysymyksiä, halauksia, hymyjä, kilistelyjä ja katseita. Illalla viinaa, musiikkia, askeleita, lisää katseita, vartaloita, liikkeitä. Vaitelias, unelias taksimatka aamun tunneilla. Sanottiin heipat ja mietin nähdäänköhän enää. Keittiön pöydän ääressä eilisiä närppeitä punaisin silmin ja nukkumaan.

Paljon oon tutustunut, itseeni ja muihin. Tuntikausia puhelimen toisessa päässä, vastaanottaen ja jakaen kokemuksia ja tunteita, vierailta mutta silti niin tutuilta ja rakkaan tuntuisilta. Mun elämään on astunut Valloittava Hupsuus ♥

Paljon oon myös viettänyt aikaa itsekseni. Tunnustellut maata ja ilmaa, paljaan ihon kautta. Tutkinut liikettä liikkeen itsensä kautta. Tarkastellut valoa ja pintaa linssin läpi.

Yhtenä päivänä kiipesin katolle. Toisena yönä tanssin ystäväni kanssa nurmikolla.

Mua on väsyttänyt välillä tosi paljon. Vaikka olo on ollut enimmäkseen kevyttä, joskus paino laskeutuu rintaan mustana ahdistuksena. Sen avaaminen toisen kanssa on tuonut helpotusta, kuitenkin. Tarvitsee vielä vähän ajatella.

Välillä korvien väli on täynnä vaaleanpunaista höttöä. Odotan juhannusta kovasti (alkaa hymyilyttää ajatuskin, hahah ♥).

Mulla ei oo hirveästi sanottavaa nyt, koska vaikka onkin tapahtunut paljon, tuntuu se olevan sellaista, jota en osaa kuvailla sanoilla. Suljen sen sisälleni tunteeksi, joka saa kasvaa vapaasti ja olla minussa. (Lähes) päivittäinen päiväkirjaily olisi helpointa ajatusten kasassa pitämisen kannalta, sillä oon huomannut, että asioita on helpompi käsitellä kun välillä saa purettua osan talteen ja niiden pariin voi palata myöhemmin uudestaan. Ei tarvitse pitää kaikkea kerralla mielessä.

Kohta nukun. Haluan nähdä unen.