Kaikki muuttuu mutta muuttukoon

Eilinen saapuminen ja koko päivä muutenkin kului hämmentyneissä väsymyshuuruissa. Helsinki-Kööpenhamina-Edinburgh -välillä sain nukuttua noin tunnin, jännitykseltä ei oikein malttanut. Itkin hiljaa taivaankannella, kun Skotlannin pinnanmuodot piirtyivät ensimmäistä kertaa koneen ikkunasta. Ajatus "tämä on nyt koti" taisi vihdoinkin iskostua, ja syvälle.

Ja siltä se nyt alkaa tuntuakin

Eilinen päivä on hieman sumun peitossa, koska olin no, niin väsynyt. Vietin silti paljon aikaa Alman kanssa, olen vieläkin positiivisesti järkyttynyt siitä miten hyvin tulimme heti toimeen. Lapsikokemukseni ovat niin vähäisiä, että on ihme, miten luonnollista tuon tyttösen kanssa on hengata. Illasta paskafiilis iski, hyvin suruisa sellainen. Eksyin kuuntelemaan musiikkia, jota ei pitäisi tällaisessa tilanteessa kuunnella (emotionaalisesti latautunutta näes). Nude by Radiohead, need I say more. Kuitenkin nukahdin hyvillä mielin, ja sama olotila jatkui kiireiseen aamuun - ensimmäinen kosketus täkäläiseen koulumaailmaan edessä siis. Smoothisti meni.

Tänään aamupäivällä matkalla Canonmillsistä Leithiin, down the roads of Broughton and Bonnington, pää kuhisi ajatuksia jotka vaativat päästä kirjoitettuun muotoon. Taisivat enimmäkseen kuitenkin jäädä  Smithiesiin viskilasin pohjalle uiskentelemaan. Olen ollut täällä nyt puolitoista vuorokautta, ja olen nähnyt niin paljon kaikkea. Skotlantilaiset ovat upeita tyyppejä, pistäydyin päivän aikana useissa putiikeissa ihan vain sen takia, että saa rupatella. Eräässä kaupassa, josta ostin myös nipun postikortteja (beware), sain juurta jaksain ruotia niin tukkani alkuperää, englannin taitoani, sitä "bloody euro"a, säätilaa kuin joulupukkiakin. Eräässä liikkeessä tahdottiin tietää, meneekö lävistykseni nenäluun läpi. Murteen takia ymmärsin ensin minulta kysyttävän mihin olen matkalla. Mene ja tiedä...

Ensimmäinen aamiaiseni vieraalla maaperällä on pakko kirjoittaa muistiin, koska niin hyvää mysliä en uskonut olevan olemassakaan. "Homemade granola with fresh strawberries and whipped cream". Ah.

Osa ihmisistä tuntuu kuvittelevan, että "huora" on jotenkin todella runollinen sana. Huorittelu runoissa on tekotaiteellista.

Huomenna aion juosta pitkän lenkin kanaalin vartta pitkin. Ja käydä ottamassa reiän.

Voisin käyttää koko yön sekalaisten hajatuksenpätkien taltiointiin. Mitään kokonaista, ehjää tai järkevää en nyt saa päästäni ulos. Itsellenihän minä vain. Mutta, nyt, enemmän kuin koskaan, tuntuu tältä: jokainen uusi päivä on seikkailu.

Kupostan

Tunnen mieletöntä onnellisuutta, tasaisen samettista ja pehmeää hyvää oloa. Tuntuu, niin kuin oisin kerrankin tehnyt, tai olisin tekemässä jotain oikein! Siihen vaikuttavat sekä tämän päivän Henkilöt että aamulla katsomani Audrey Tautou (♥)-pätkä Ensemble, c'est tout. Hömppää ja onnellisia loppuja, ah.

Seitsemän tunnin puhelu oli uusi kokemus, mutta jotain mitä tekisin aivan mielelläni uudestaankin. Ahhaha, voi. Yö juoksi ohi hujahduksessa, yhtäkkiä kymmenen onkin viisi, pää täynnä ja sydän lämmin ja vasta puolillaan. Oleskeluhuoneen keltainen mysteerimatto osoitti taas arvonsa korvaamattomana sunnuntainviettopaikkana, eikä hiuksistani ole vieläkään löytynyt humalaisia pikkumörköjä. On aika jumittava fiilis, tuleva päivä on todennäköisesti yhtä liskoilua.

Later today menen Tolvaan kotikotiin. Lupasin itselleni käydä siivoamassa mummolassa. Ajattelin myös kysellä autoa lainaksi, joskos saisin vaikka pyörähtää viikolla itsenäisen Haparandareissun. Miellyttäis mua kovasti, sellainen meininki.

Kämppiksen kahdeksanviikkoinen mudi-rotuinen pentu tekee ensin mainittua kunnioitettavalla tahdilla ilmeisen seinähulluksi, jään mielenkiinnolla seuraamaan tapahtumien kehitystä.