Maadoitun räsymattoon, henkisesti olemmekin jo samalla tasolla - korvien välissä mulla on vain matonkuteita ja pölyä.
Hymyy hymyy hymyy sadetta sadetta sadetta huudetaan JEE.
Viikon alku on pidempi kuin kolmesataasivuinen kirja.
Yllätyksiä laatikossa.
Katselen seinällä olevaa mustavalkokuvaa Morrisonin nahkahousujen verhoamasta perseestä.
Päivät senkun rullailevat pitkin elämän suurta skeittiramppia. Mulla ei oo mitään konkreettista sanottavaa, pelkkää maalailua ja haahuilua vain
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti