Eilen illalla menin sekavin mielin nukkumaan. Asiat ja tunteet pyörivät ympäri kuin ämpäri eikä nukahtamisesta tullut mitään. Istuin hetken sängynlaidalla ja tuijotin pimeää kattoa - mitä mun pitää tehdä?
Heräsin jotenkuten, join paljon vettä ja liikuttelin raajojani. Söin keskipäivälliseksi eilistä kaaliasiaa, jonka voimin on jaksettu tämän päivän läpi tähän hetkeen. Ja on ollut aivan mukavaa, sillä tänään, johtuen eilisiltaisesta/-öisestä nyrjähtelysessiosta jotain taisi muljahtaa vahingossa paikalleen. Fiilis on ollut levollinen, tosi tiedostava ja tarkkaavainen. Lähdin pienelle kuvausretkelle keskipäivän kirkkauteen ja ennen kaikkea kylmyyteen, uskollisella polkemispyörälläni, jonka jarrut ovat kohtalokkaasti vinksallaan. Pakkanen pisteli sormia liian ohuissa lappilapasissa ja huurrutti takut valkoiseksi pensaaksi kasvojen ympärille.
Kuvaaminen ei ottanut tuulta alleen, koska oli niin tyyntä. Eksyin sen sijaan kirjastoon, jonne jämähdinkin pariksi tunniksi. Löysin mielettömän hyvän ja informatiivisen kirjan, jonka luin ja joka antoi paljon neuvoja - ja jonka nimen unohdin. Kuitenkin, sanat olivat viisaita ja rohkaisevia, oivaannuttavia myös. Kirjaston hiljaisuus antoi tilaa olemiselle, luonnolliselle sellaiselle. Kääntyilevien sivujen kahina, satunnaiset yskäisyt, askeleet hyllyjen välissä eivät tuntuneet häiritseviltä vaan rauhoittavilta.
Kirjasto jätti jälkeensä levollisuuden ja ihanan kirjan - Stories by Oscar Wilde. Sen sivut ovat niin ohuet, että edellisen sivun kirjaimet kuultavat ihanasti läpi. Painovuosi 1952. Opusta ei ollut kirjaston valikoimassa, vaan lempeä ja käyräselkäinen kirjastontäti toi sen omista kokelmistaan, kun siitä aiemmin kyselin. ♥ Suuri kiitos hänelle.
Puhuin myös hienon puhelun. Oon ylpeä, että tein aloitteen, olin rohkea - ja nyt myös vähemmän huolestunut kuin eilen.
Kiitos tästä päivästä. Toivottavasti huomenna on yhtä kivaa, toivottavasti oon tarpeeksi tekstitaidokas, mutten ota siitä stressiä nyt. NYT lähden liikkumaan itseni hyytelöksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti