Aloitin tänään (eilen, hups) postipatena iskän renkaanjäljissä. Vaikka ihan varmasti pienenä vannoin käsi Aku Ankan taskarin yllä etten koskaan ala niihin hommiin! Hyvin meni, toivottavasti menee maanantainakin.
Näin pöllön - oli näin lähellä etten joutunut irroittelemaan sitä tuulilasinpyyhkijöistä. Ressukka sukelteli turhan lähellä maantietä.
Sain yllätysvieraan, josta oli myös yllättävän vaikea päästä eroon. Oon kuulemma paras terapeutti ikinä.
Kävin itsekin vierailulla, Muumitalossa nimittäin. Tee, sympatia ja hassut nikotukset olivatkin tarpeen, tuota tyttöä kerkesikin olla jo ikävä. ♥
Luin Haruki Murakamin Norwegian Woodin loppuun. Pitkästä aikaa väkevän lämpimästi kirjoitettu kirja, joka oikeasti imaisi mukaansa nimim. "vielä-yksi-sivu -syndrooma". Huomenna voisin aloitella Hugh Laurien Järein asein- opuksen. Ihan vaan koska Hugh! Salille aion myös, hajottaa kovasti ja kroppa tuntuu tyhmältä flunssan jälkeisen treenaamattomuuden takia.
Leikin poilla. Tatsi alkaa löytyä, tähän mennessä oon paria poikkeusta lukuunottamatta pyöritellyt ilman ulkopuolista ohjeistusta (pakkohan se oli kuitenkin yksi imagotemppu opetella). Ootan innolla, että urheilukenttä sulaa ja pääsen hillumaan paljain jaloin pehmeälle nurmikolle.
Kuuntelin Beatlesia, CCR:ää, Eaglesia ja Kollaa Kestää.
Ihan kelpo perjantai! Sateinenkin vielä, oon siitä kiitollinen - lumet vittuun jee. Nyt nukun. Heippa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti