Hyvää sunnuntaita kansalaiset ♥
Onnea on herätä aamulla ilman että koira huomaa ja katsella sen rauhaisaa unta auringonläikässä. Kun tietää, että on olemassa yksi pieni, pörröinen, lämmin ja tuhiseva tyyppi joka rakastaa sinua kaikista eniten maailmassa, ei voi kuin hymyillä itsekseen tyynyynsä ja olla onnellinen vähän kaikesta.
Oon tänään fiilistellyt maailmaa vähän eri vinkkelistä. Touhuillut paljon, ottanut tämän yleensä sään todellisesta tilasta riippumatta sumuisen, tyhmän, harmaan, ankean, ärsyttävän, rasittavan, turhan ja kaikenkaikkiaan viikonpäivistä maanantaita lukuunottamatta vittumaisimman haasteena ja seikkailuna. Eilen en muista mitä tein (paitsi seikkailin ihanaisen Toisen puoliskoni kanssa, kiitos kun olet bejb) mutta tänään on ollut hyvä meininki.
Lukemista (Hugh Laurie - Järein asein), neulomista (graffiti), lenkkeilyä (ja SMG), jutustelua (ja suunnittelua!), yllättävä viesti (Hyvyyksiä päivääsi), pyöräilyä (ja rauhallinen lepohetki laiturilla), kohta myös saunomista ja pieni ninjailureissu.
Tajusin, että näennäisestä rasittavuudestaan huolimatta mulle tulee varmasti ikävä asuntolaelämää. Missä muualla voi pysähtyä kuuntelemaan kun kanssa-asuja soittelee Marion tunnaria banjolla, niin kuin juuri äsken kävi? Aivan, ei niin missään!
Otsikko liittyy tähän siten, että musiikkivalikoima on ollut täysin tsaikedelik trääns -painotteinen. Kyllä mää vaan tykkään.
Poukkoilua, hakemista, harhailua. Poimintoja mielestä ja kielen päältä, korvien välistä kirjaimiksi.
Puuro on parasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti