Kolme on puu hoolla

En oo nukkunu viikkoon
en saa ilmaa
lamppu lamppu kaikki vaan junnaa
ja sitten vielä tuo naama
mitä siellä oikeen aatellaan
kirjaimista ei ota selvää
ja just äsken taisin sanoa
että mä tarkoitin
onko nuo silmät ees mun

Uuuuuuuuuuuh. 3:15 on aika paha. Paha aika. Katselen vaaleanpunaisuuden viekkaan hiljaista hiipimistä taivaanrannan takaa lakea kohti eikä haittaa yhtään. Junassa nukutut tunnit imaisivat uneliaisuuden näistä hetkistä jonnekin valtion rautateiden ruostuneiden kiskojen väleihin. Jääköön sinne mokomat, minen teitä kaipaa. Kiskojen kirskunnasta löysin itseni ajatusteni keskeltä, liikkumatta. Kiihkoisia ja poukkoilevia ne, rauhaisana minä niiden ympäröimänä.


Tekaisin kymmenessä minuutissa Aikaisen-aamun-munattomia-muttei-hengettömiä lättyjä. Täysjyvävehnäjauhoja, seesaminsiemeniä, hunajaa, himalanjasuolaa, maitoa, auringonkukkaöljyä, vettä. Ai niin ja kanelia! Muistapa tuo.  


Kuuntelen vaikean haikeita lauluja sama tunne rinnassa. Niskassa, selässä, lapaluiden välissä, sormenpäissä. Haluaisin osata soittaa kitaraa ilman opettelua. Haluaisin vain tarttua sen kaulaan, juoksuttaa sormia kielillä mitään ajattelematta ja sävelet syntyisivät itsestään. Näin muuten sellaista untakin eräs hämyisä yö. Mitä riemua on taidosta jonka eteen ei ole nähnyt vaivaa? Onko hienompaa, palkitsevampaa osata jotain ankaran harjoittelun tuloksena vai luonnostaan?


Kysyttiin mielipidettä kuolemasta. Hämmennyin kysymyksen asettelusta, koska ei mulla ole mielipidettä siitä. On ajatuksia ja tunteita, joita se herättää, kylläkin. Siltä ei voi odottaa eikä vaatia mitään, se tulee kun tulee riippuen ja riippumatta siitä mitä itse tekee.


Nielaisin muutaman suolaisen pisaran. Vastaanotin, vastaan - otan. Otin vastaan. Vastaa - OTA. Vastuunkin otin.


En halua mitään ja haluan kaiken. En halua ketään ja haluan sinut.

Sisäinen solarium

Hilipasinpa sitten Jyväskylässä mutkan. Tiistai-iltana harhailin pitkin kaupunkia kartan ja navigaattorin kanssa koittaen löytää naurettavan helpossa paikassa olevaa, naurettavan ruttuista hotellinrähjää. "Joo tota öö meillei vielä sit kuulu toi aamupala tohon niinkö öö huoneen hintaan niinku et eikai se niinku haittaa niinku öö? Öö?" artikuloi vastaanottovirkailija minulle näinkin selvästi. Melkein tunnistin sen suomenkieliseksi puheeksi mutta vähän vajaaksi jäi.

Eilen aamulla heräilin aivan hyvillä mielin tarpeettoman aikaisena ajankohtana ja kävelin noin sata kilometriä yliopistolle. Siellähän olikin jo aulallinen hyvin orientoituneita ja ennen kaikkea päättäväisen näköisiä toveriopiskelijoita. Kiusaus tehdä 180 asteen käännös ulko-ovella ja kipittää helvettiin koko rakennuksesta meinasi kasvaa tarpeettoman suureksi, mutta kestin sen. Itseasiassa kiusaus olla menemättä koko kokeeseen oli  kuiskinut seireenimäisiä sulosäveliään korvaani jo koko Rovaniemen ja Jyväskylän välisen, yhdeksän ja puolituntisen matkan. Toisaalta lopputuloksen kannalta taisi olla ihan sama, mitä tein.

Vietin Jyväskylässä hyvää aikaa. Koitin yllättävän huonolla menestyksellä liftata Kuopioon. Puolentoista tunnin ja useamman kuin sormin ja varpain laskettavan määrän tööttäyksiä, peukutuksia ja mulkaisuja jälkeen luovutin. Eijjaksa eikä aina nappaa. Harmittaa, että hieno kyltti meni kyllä vähän hukkaan.

Pienen tappiomielialan vallitessa lohduttauduin Ekolon maustehyllyä imppaamalla ja ostamalla Jouni Hynysen Karjalaisen ruletin matkalukemiseksi. Vastapainoksi hassasin rahojani myös Paulo Coelhon Alkemistiin, ettei intellektuellikompleksi iskisi päälle.

Iskihän se. Mutta hyvät naurut sain, ainakin. Eikä syynä ollut ainoastaan Hynysen "huumori" vaan lisäksi Jyväskylä-Kuopio pikavuoron bussin ilmapiiriä sulostutti takapenkin kaiffari, joka niska tuhannen mutkalla ja suu ammollaan, kuola rinnuksia pitkin valuen kuorsasi ihanan raikuvasti puolet matkasta. Ihmiset ♥

Ja niin. Nytpä sitten olen tässä, odottelen puhelimen latautumista ja lähden kohtapuoliseen seikkailemaan jonnekin. Kotoa on tullut yksi ja itseasiassa toinenkin hyvin uhkaavanpuoleinen kysely mahdollisesta paluuajankohdastani, joka on aina liian myöhään. Ei ole hyvä tämä harhailu perhesovun ylläpidon kannalta.

Tänään:

aikainen herääminen ja puuroa
töitä, asiakaspalvelemattomuutta ja hassuttelua
ylioppilaskirjoitusten tulokset ja pienehkö riemastus
AURINKOAURINKOPLAAPLAAPLAA
koripalloa hupsujen poikien kanssa
sain kuulla kuulostavani Myyrältä (siltä joka seikkailee siinä vanhassa animaatiosarjassa)
muikeita hengailuhetkiä parvekkeella kera toverin, kummallisia kurkkuääniä ja hyttynen
yhteenkuuluvuusfiiliksiä, "kaikki on hassua" ja vitusti musiikkia, hyvää sellaista
pienesti ihmettelyä ja huolestumistakin, mutta vain vähän.

Tänään (tai siis eilen) mulla on ollut hyvä meininki. Myöhemmin tänään aion olla humaloitunut. Ookoo!

Tahtoisin jumittua kanssasi hissiin
katsoa vaivaantuisitko
oisko susta seikkailijaksi

Evil hippie sock revenge

Hyvää sunnuntaita kansalaiset ♥

Onnea on herätä aamulla ilman että koira huomaa ja katsella sen rauhaisaa unta auringonläikässä. Kun tietää, että on olemassa yksi pieni, pörröinen, lämmin ja tuhiseva tyyppi joka rakastaa sinua kaikista eniten maailmassa, ei voi kuin hymyillä itsekseen tyynyynsä ja olla onnellinen vähän kaikesta.

Oon tänään fiilistellyt maailmaa vähän eri vinkkelistä. Touhuillut paljon, ottanut tämän yleensä sään todellisesta tilasta riippumatta sumuisen, tyhmän, harmaan, ankean, ärsyttävän, rasittavan, turhan ja kaikenkaikkiaan viikonpäivistä maanantaita lukuunottamatta vittumaisimman haasteena ja seikkailuna. Eilen en muista mitä tein (paitsi seikkailin ihanaisen Toisen puoliskoni kanssa, kiitos kun olet bejb) mutta tänään on ollut hyvä meininki.

Lukemista (Hugh Laurie - Järein asein), neulomista (graffiti), lenkkeilyä (ja SMG), jutustelua (ja suunnittelua!), yllättävä viesti (Hyvyyksiä päivääsi), pyöräilyä (ja rauhallinen lepohetki laiturilla), kohta myös saunomista ja pieni ninjailureissu.

Tajusin, että näennäisestä rasittavuudestaan huolimatta mulle tulee varmasti ikävä asuntolaelämää. Missä muualla voi pysähtyä kuuntelemaan kun kanssa-asuja soittelee Marion tunnaria banjolla, niin kuin juuri äsken kävi? Aivan, ei niin missään!

Otsikko liittyy tähän siten, että musiikkivalikoima on ollut täysin tsaikedelik trääns -painotteinen. Kyllä mää vaan tykkään.

Poukkoilua, hakemista, harhailua. Poimintoja mielestä ja kielen päältä, korvien välistä kirjaimiksi.

Puuro on parasta. 

Sadepäivän ihminen

Aloitin tänään (eilen, hups) postipatena iskän renkaanjäljissä. Vaikka ihan varmasti pienenä vannoin käsi Aku Ankan taskarin yllä etten koskaan ala niihin hommiin! Hyvin meni, toivottavasti menee maanantainakin.

Näin pöllön - oli näin lähellä etten joutunut irroittelemaan sitä tuulilasinpyyhkijöistä. Ressukka sukelteli turhan lähellä maantietä.

Sain yllätysvieraan, josta oli myös yllättävän vaikea päästä eroon. Oon kuulemma paras terapeutti ikinä.

Kävin itsekin vierailulla, Muumitalossa nimittäin. Tee, sympatia ja hassut nikotukset olivatkin tarpeen, tuota tyttöä kerkesikin olla jo ikävä. ♥

Luin Haruki Murakamin Norwegian Woodin loppuun. Pitkästä aikaa väkevän lämpimästi kirjoitettu kirja, joka oikeasti imaisi mukaansa nimim. "vielä-yksi-sivu -syndrooma". Huomenna voisin aloitella Hugh Laurien Järein asein- opuksen. Ihan vaan koska Hugh! Salille aion myös, hajottaa kovasti ja kroppa tuntuu tyhmältä flunssan jälkeisen treenaamattomuuden takia.

Leikin poilla. Tatsi alkaa löytyä, tähän mennessä oon paria poikkeusta lukuunottamatta pyöritellyt ilman ulkopuolista ohjeistusta (pakkohan se oli kuitenkin yksi imagotemppu opetella). Ootan innolla, että urheilukenttä sulaa ja pääsen hillumaan paljain jaloin pehmeälle nurmikolle.

Kuuntelin Beatlesia, CCR:ää, Eaglesia ja Kollaa Kestää.

Ihan kelpo perjantai! Sateinenkin vielä, oon siitä kiitollinen - lumet vittuun jee. Nyt nukun. Heippa.