Väsähtäneen aamun ja treenauksien kautta tanssilattioita kuluttamaan. Jazz barissa oli vallan mukavaa kuunnella uppoutua livemusiikkiin ja viskilasilliseen, nostaa jalat penkille ja hengähtää. Pöytäkynttilä näytti aivoilta. Matka jatkui kun saksofonisti oli antanut kaikkensa ja sulanut lavalle. Basistin sormet juoksivat jousia pitkin hypnoottisen sulavasti. Edinburghin Pink triangle tuli puolivahingossa tutuksi, minä plus neljä homoa pidettiin CC Bloomin tanssilattia eläväisenä sulkemisaikaan asti. Kerrankin uskalsin nostaa kädet ilmaan, heilua ja hyppiä vailla häpeän tai sulkeutumisen häivääkään. Löin pääni lamppuun ja nauroin. Olen a fucking rude Scandinavian. I love Scandinavians! Jalkoja särkee, tuntikausien pogoilun jäljiltä.
Huomenna olen rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti