Bon Iver. Flying Lotus. Four Tet & Caribou. A Winged Victory for the Sullen. Kuusumun Profeetta.
HUH kun Flow-festivaalin esiintyjäkattauksesta löytyy jo nyt mulle mieluisia nimiä. Lisäksi Ilosaarirockiin on ilmoittautunut tulevaksi 65daysofstatic sekä the XX. Mukavan värikkäitä uutisia tähän muuten harmaansävyiseen torstaipäivään!
Eilen tein kaikenlaista. Tulin käymään kotona pitkästä aikaa ja mikäpä muukaan kuin armoton hulabaloobalaibahan täällä oli päällä, kuinkas muutenkaan. Aurinkoisen ilmanalan ansiosta vietin ison osan vuorokauden tunneista ulkona. Kävin kävelyllä koiran ja kameran kanssa, koira irti ja kamera hihnassa. Päähänpistona lähdin myös hiihtämään. Kitkajärvellä on paljon pieniä saaria siedettävän välimatkan päässä rannasta, joten kävin purkamassa ah niin ahdistuksen runtelemaa taiteellista sieluani yhdessä niistä. Ei mutta, tuntui ihan hyvältä ja vapauttavalta huutaa kurkkunsa käheäksi keskellä auringonpaahtamaa, keväistä järvenjäätä. Samalla tunsin olevani idiootti ja mietin, vieläköhän aiemmin ohittamani pilkkijä istuksi spotillaan. Anteeksi jos säikytin kalasi!
Illalla olin edelleen hyperaktiivisessa tilassa, joten hyppäsin kelkan selkään ja taas mentiin. Oli mahtavaa hurjastella täysikuun ja tähtien valaiseman maiseman läpi, välillä myös ilman lakkia - se kun ei takkuisen pääni koosta johtuen tahtonut pysyä paikallaan ja lennähti minne milloinkin.
Sellaisuuksia. Tänään olen ollut itselleni, muille ja yhteiskunnalle täysin hyödytön. En nukkunut taaskaan kovinkaan hyvin, joten näytän lähinnä hirttotuomion saaneelta rangaistusvangilta. Tai luulen näyttäväni, tiedä heidän pärstäkertoimistaan. Heitin hetkeksi hevonhelevettiin "oletko tässä" -mantrani, jota olen viimeiset puoli vuotta koittanut sisäistää. Odotan vain lauantaita, että näkisin armeijaihmistä ja kahta muutakin otusta. Jälkimmäisten kanssa olisi tarkoitus mennä pulkkamäkeen pelleilemään ja laavulle juomaan kaakaota. Tosin jos vanhat merkit pitävät paikkansa, toinen peruu ja toinen ei muuten vaan jaksa tulla. Mutten mieti sitä nyt, vaan koitan ylläpitää typerryttävää yltiöpositivismia asian suhteen. Armeijaihmisen näkeminen tuntuu samaan aikaan mahtavalta ja vähän kummalta, mutta yleisfiilis on ehdottoman positiivinen. Tarvitsen nyt miehistä, yksinkertaista ymmärtäjäseuraa.
On vähän verbaaliakrobaattinen olo.
Ps. kuuntelen Mogwaita, anteeksi heille otsikosta.
Voisin piirtää. Oon piirrellytkin aika paljon itseasiassa, kun uuden, ihan kivan luonnosvihonkin hommasin. Sen kannet vaan kaipaavat kipeästi tekohipsterimäistä tuunausta, sillä mattamusta ei oo mun juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti