Peilikuvia täältä etsitään

Nyt tekee mieli kirjoittaa tosi geneerinen "mitä tein tänään" -tyylinen merkintä, vaikka kello kuuteen mennessä ei hirveästi ole kerennyt tapahtumaan. Oon vaan ollut niin hyvällä mielellä! Päivän kohokohdat siis.


Ensimmäinen asia.


Heräsin kymmentä vaille yhdeksän täydellisyyttä hipovien yöunien jälkeen - ei painajaisia! Yay! Kuten ennustin, pulkkamäkisuunnitelmat peruuntuivat ikävän flunssaviruksen ihmisestä toiseen siirtymisen takia. Mutta ei se mitään, pyörähdin kaupan kautta ilahduttamaan potilasta. Suklainen levykäinen löysikin uuden elämän keksien muodossa! Keksit, maito ja sympatia oli just sitä mitä oon koko viikon ollut vailla. Kiitos ♥


Toinen asia.


Salille! Jes! Kuten kahtena edellisenä päivänä, kävin jälleen kurittamassa lihallista pyhättöäni. Tällä kertaa armeijamiehen kanssa, ja sepäs olikin mukavaa. On hienoa, että edelleen, kaiken paskan jälkeen (lähinnä minun aiheuttamani), pystytään olemaan niin kuin ei oltaiskaan ja mikään ei oo parempaa. Saa olla, ilman että tarvitsee olla. Paremmin sitä en osaa kuvailla. Sanatonta ymmärrystä ja sellaista. Rauta nousi ja soittolistani herätti epäilyksiä mielenterveyteni suhteen.


Kolmas asia.


RUOKAA. Jälkiuunileipää, salaattia, kurkkua, tomaattia, ananasta ja kylmäsavuista tofua päällekkäin. Maitorahkaa banaanilla ja ananaksella. Tykkään.


Nyt latailen elokuvia, 500 Days of Summer on edelleen näkemättä, kuten myös Kellopeliappelsiini. Melkein hävettää. Jälkimmäisen voisin ehkä katsellakin myöhemmin tänään.


Niagaran autuas kohina päässä soi, oijoijoi


On tähän lauantaihin mahtunut yksi oivalluskin.Tajusin vihdoin miksi en vaan siedä joitain ihmisiä. Heillä on sellaiset ärsyttävän tummanpunaiset, selkeärajaiset ja turrrrpeat huulet. Tää on ihan kokonainen ihmistyyppi. Joidenkin huulet vaan yksinkertaisesti kuvottavat mua. Se on vähän sama asia kuin karva keskellä luomea, sitä ei vaan pysty katsomaan.


Nyt syvennyn uuteen musiikilliseen tuttavuuteen, Dead Can Danceen. Yllättäkää mut.