Öö hei apua nyt vähän.
Miksi musta tuntuu tältä, en kestä en halua en yhtään mitään. Tuntuu liikaa. Parasta, mitä nyt voisi tapahtua, olisi Eternal Sunshine of the Spotless Mind -tyyppinen, täydellinen tyhjäys. Kaikki värisyttää, kaikki muistuttaa.
Kuvottaa.
Tämä päivä on menny tosi maanisesti ja levottomasti. Heräsin aikaisin, enkä oo vaan pystyny olemaan paikallani. Sekuntiakaan. Kirjaimellisesti, tämä ei oo nyt niitä "heh heitänpä vähän retorista liioittelua tähän kuulostaakseni nokkelalta" -juttuja, vaan true story bro. Luin vähän Jyväskylän yliopiston mahdollisia pääsykokeita varten. Tutkielma englannin kielen asemasta ja käytöstä Suomessa. Uppouduin siihen itseänikin hämmästyttävällä intensiteetillä, vaikka aihe oli näennäisesti yhtä kuiva kuin mikä tahansa tosi kuiva asia.
Porukat vetää salamipitsaa ja mua vähän oksettaa. Aamupäiväinen, keittyvän paistilihan paksu haju ei oo vielä edes haihtunu sieraimistani.
Huomenna lähen taas hetkeksi, en kyllä odota tältä toimenpiteeltä mitään helpotusta nykyiseen olotilaani. Toisaalta kivojen asioiden tapahtumistodennäköisyys on x kertaa suurempi kuin jos jäisin tänne, joten eipä mulla taida mitään hävittävääkään olla. Näenpähän mukavia ihmisiä ja saatan päihtyä. Bonusta sekin.
Voi jumalauta että on lakonista ja masentavaa tekstiä. Anteeksi tulevaisuuden minä sitten kun joskus luet tätä, sulla on nyt vaan melko kummallinen tunnespektri päällä. Toivottavasti oot vähän enemmän tolkuissasi sitten aikanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti