Majailen maailman parhaan Klaaran luona vielä hetkisen, myöhemmin tänään (22:13 jos nyt oikein muistan) onkin sitten suunta takaisin kotiin joka ei tunnu kodilta. Kuulin uutisen räntäsateesta, loskasta, lumesta ja harmaasta taivaasta. Koskaan ei ole tehnyt vähemmän mieli mennä takaisin sinne mistä on tullutkin.
Heräsin marsujen kuikutukseen 03:15 sekä 06:54.
Mulla on hirveästi asioita kirjoiteltavana. Paljon on tapahtunut, oon tavannut mielettömän ihania, lempeitä ja inspiroivia ihmisiä, läpikäynyt monenlaisia fiiliksiä. Nyt olo on vaikean haikea.
En odota sitä hetkeä, kun noudan loput juttuni VR:n tavarasäilöstä ja nousen junaan. Kymmenen tuntia erottaa kaksi todellisuutta toisistaan, tämä tuntuu siltä oikeammalta.
On ikävä.
Halauksia.
lets face yhdessä tämä henkisen kaamoksen valtakunta, ilmoittele kun olet valmis kohtaamaan tämän naaman!
VastaaPoistatämä olikin kaamoksen valtakunnan helvetillisen esikartanon yhdeksäs kellarihuone, toverinaama on todellakin tarpeen! olen yhteydessä
Poista