Kauniita hetkiä ovat ne, jolloin sateen rapina kantautuu avonaisesta puukarmi-ikkunasta. Jolloin kello lyö uuden vuorokauden kolmatta tuntia, mutta talojen ikkunoissa palavat yhä valot. Nimettömät hahmot liikkuvat verhojen takana ja tiedän, etten valvo yksin.
Minä olen niitä, joilla on antaa sinulle loputtomasti katseita ja hymyjä, mutta jotka eivät koskaan päästä sinua niiden taakse. Työnnän pois ja pakenen, koska pelkään vierasta lämpöä. Olen tottunut yhden vartalon kaariin peiton alla, kuulemaan vain yhden sydämen sykkeen pimeässä huoneessa. Minä pelkään, että olisit minulle hyvä, enkä itse osaisi. Tarvitsen paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, myös sinulta.
Kerran meitä luultiin veljeksi ja siskoksi, vaikka sinun silmäsi ovat ruskeat ja hiuksesi pikimustat. Vaikka sinulla on Afrikan aurinko ja hiekkaiset rannat, minulla Suomen lumiset metsä ja yöttömät yöt.
17.3.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti