---ja minä iloitsen vaikka aavistan, että puolet on jo juotu.
Onneksi jättivät edes pohjat.
Oon päättänyt minne haen. Kouluihin ja maailmalle. Kirjoitin vähän vinkuraisen au pair-esittelyn ja toivon löytäväni samantyylisen perheen. Jos ei tärppää, tiedän, että se homma ei sitten vain ole mua varten. Mutta uskallan kuitenkin pienesti haaveilla, se on vaan mukavaa.
Ihan hyvillä fiiliksillä mennään nyt. Perjantain tulevat meiningit nostattaa kutkuttavaa odotusta, tosin sitä ennen aion käydä hakemassa pisteet kotiin enkun ylioppineisuuskirjoituksista. Kaikki muu saa mennä vituralleen, mutta niissä en aio antaa yhtään tasoitusta.
Käväisin vauhtimutkan salilla ja kohtasin täysin uuden elämänmuodon. Tai ainakin mulle tähän asti vieraan: ihmisoliot, jotka kerääntyvät sankoin joukoin parveilemaan tähän kehollisuuden pyhättöön ottaakseen kuvia Facebook-profiileihinsa. Ikää näillä kummallisuuksilla on viidentoista vuoden toisin ja puolin. Tiedä miltä planeetalta olivat sinne tippuneet. Luonnollisesti vieraksuin moista ilmiötä suuresti, toki mitenkään ylenkatsomatta. Oikeasti vaan vitutti kun olisin halunnut purkaa aggressioitani naama punaisena ähertäen ja musiikkia laittoman lujalla huudattaen, mutta ehämmää kehannu heidän puuhiaan millaanlailla häiritä. Sen sijaan kävin juoksemassa luonnettakasvattavassa vastatuulessa. Luonnonvoimat ne aina vaan jaksaa hämmästyttää.
Tekisi mieli muuntaa sanoiksi äänettömiä keskusteluja, joita oon käyny itteni kanssa viime päivät. Ne eivät vaan tunnu haluavan. Oon kuitenkin oivallellu juttuja sellaisella tasolla, että tuntuu vähän helpottavammalta. Vapaammaltakin jollainlailla.
":---)"
Hymyilen sulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti