savage emerging slowly

The best way of getting know each other is to sit down with a (three) glass(es) of wine and some cigarettes. I would never have imagined having discussions of topics like sex, human rights, feminism, Greece, literature, pineapples, drugs and other stuff with my host mom. She's definitely something else, I feel like something else too. I'm stuffed with new ideas and thoughts, I feel as if my world view had expanded from zero percentage to hundred in two and half hours. I got to know things I had never thought about and never had thought I would acknowledge. I'm very impressed by the intelligence and experience a single person can have and especially, express in such a passionate way.

Shit man, I gotta sleep. I'm having a date with a Swedish chick later today.

viaton pieni urheiluhullu -12

Eilinen oli päivänä hyvä. Aamu oli harvinaisen kitkaton, kävelytin host-muksun kouluun ja suuntasin omille teilleni. Eli salille, pitkästä aikaa. Nautin treenistä suunnattoman paljon (ja kärsin nyt dagenefteristä, treenitauon ansiosta yläkropan lihaksisto otti vähän itseensä). Ensi viikolla pääsen vihdoinkin aloittamaan myös astangajoogan! Can't wait.

Aurinkoinen Edinburgh tuntui kodikkaalta. Kuulokkeet korvilla tallailin mukulakivikatuja, tarkkailin ihmisiä ja pohdin satunnaisesti minne itse kukin mahtaa olla matkalla. Princes Streetin väenvilinässä on helppo hukata itsensä massaan, antaa sen kuljettaa.

eka ylläri 12

Edinburgh näyttää minulle hyviä puoliaan. Ilman odotuksia lähdin illanviettoon, ja noin minuutti siitä kun olin poistunut baaritiskiltä juoman kanssa löysin seuraa. Aikamoinen porukka, kun yksi on Walesista, yksi Mosambikista, yksi Brasiliasta ja minä Suomesta. Kertoo jotain joko Brass Monkeyn asiakaskulttuurista tai Skotlannista yleensä. Tai vetovoimasta ihmisten välillä, mene ja tiedä.

alun syys 12

Pispalasta löytyi koti. This is the place ♥

Vaeltelua, keskusteluja yömyöhään, tuhottomasti portaita, puutaloja, munniharppuduo tiipiissä, syysmyrskyä, takkutukkaa, hattivattimörön muotoista pitsaa, haleja, yöllinen lukkihyökkäys, aamupäivien kiireettömyys, muumilakanat, kaikki.

Olen kyllä onnellinen. Ensimmäistä kertaa elämässäni mulla ei ole kotia, koulupaikkaa saati työtä. Irrallisuus, se tuntuu hyvältä. Asiat rullaalalaleeil.

Syys 2012

Canonmills, Canon Street, Leith, Regent Terrace, Broughton Street, Bellevue, London Road, Water of Leith, Royal Botanic Garden, Bonnington, Eyre Place, Henderson Road et cetera et cetera. Paikannimet ja kadut vilisevät silmissä ja mielessä, kun otan tätä kaupunkia omakseni. Tai en omakseni, mutta omemmaksi. Ehkä se ottaa minut, en tiedä.

Tämä päivä oli pitkä ja sateinen. Alma ei mennyt kouluun tänään, ja Angelalla oli tavallista pitempään töitä. Vietettiin siis lapsi-au pair -laatuaikaa oikein urakalla. Monta keijuihin liittyvää tarinaa tuli luettua, legopuuta rakennettua ja prinsessaa piirrettyä. Pari kiukkukohtaustakin saatiin vältettyä, en tiedä miten sen tein mutta mielelläni onnistuisin moisessa vastaisuudessakin. Omaa aikaa kerkesin järjestää hieman taktikoimalla, ensin läksyt > lätyt > luonnollisesti seuraava uneliaisuus > tyttö päikkäreille ja itselle teekuppi sekä American Psycho kouraan.

Nyt illasta kävin kastelemassa varpaita Broughton Streetillä. Ensimmäinen skotlantilainen kaatosadekokemus ei ollut mitenkään erityinen, samalla tavalla se kasteli kuin mikä tahansa muukin. Pyörähdin Blue Moon Cafessa viskillä, mutta lähdin hyvin pian pois.

On aika tasainen ja voipunut fiilis, kirja on ystävä ja peitto pehmeä. Olen järjestellyt itselleni tekemistä viikonlopuksi, Facebookin kautta on yllättävän helppo napsia uusia tuttavuuksi lähialueelta - ekat aupparitreffit lauantaiksi, check! Huomenna on ilmeisesti perjantai, ja ajattelin piipahtaa The Hivessa. Se sijaitsee muistaakseni keskustassa, jonne en ole yhtä satunnaista eksymistä lukuunottamatta vielä uskaltanut lähteä. Tuntuu kyllä vähän siltä, että piakkoin olisi tarpeen opetella kulkemaan busseillakin, pyöräkin kun on hankkimatta. Ai niin ja note to self, se puhelinliittymä! Händlääpä pliis. Huomenna on onneksi enemmän aikaa hoitaa asioita, kun en ole koko päivää muksun kanssa kahdestaan. Vuorotellaan Angelan kanssa vähän, niin että kumpikin saa tasaisesti vapaa-aikaa ja töitä. Ihana nainen btw, olen saanut enemmän baari- ja klubivinkkejä kuin mitä yhdeksässä kuukaudessa on käytännöllisesti katsoen mahdotonta läpikäydä, ellen sitten heitä au pairin hommia helvettiin ja rupea täysipäiväiseksi alkoholistiksi.

Paras juttu juuri nyt on kotoisa ikkunasyvennys, johon käpertyä. Tarkkailla naapuritalon ikkunoissa liikkuvia mustia silhuetteja. Elämää on joka puolella, se kuhisee ja sykkii.

Mulla on lempeä ikävä kaikkia.