Canonmills, Canon Street, Leith, Regent Terrace, Broughton Street, Bellevue, London Road, Water of Leith, Royal Botanic Garden, Bonnington, Eyre Place, Henderson Road et cetera et cetera. Paikannimet ja kadut vilisevät silmissä ja mielessä, kun otan tätä kaupunkia omakseni. Tai en omakseni, mutta omemmaksi. Ehkä se ottaa minut, en tiedä.
Tämä päivä oli pitkä ja sateinen. Alma ei mennyt kouluun tänään, ja Angelalla oli tavallista pitempään töitä. Vietettiin siis lapsi-au pair -laatuaikaa oikein urakalla. Monta keijuihin liittyvää tarinaa tuli luettua, legopuuta rakennettua ja prinsessaa piirrettyä. Pari kiukkukohtaustakin saatiin vältettyä, en tiedä miten sen tein mutta mielelläni onnistuisin moisessa vastaisuudessakin. Omaa aikaa kerkesin järjestää hieman taktikoimalla, ensin läksyt > lätyt > luonnollisesti seuraava uneliaisuus > tyttö päikkäreille ja itselle teekuppi sekä American Psycho kouraan.
Nyt illasta kävin kastelemassa varpaita Broughton Streetillä. Ensimmäinen skotlantilainen kaatosadekokemus ei ollut mitenkään erityinen, samalla tavalla se kasteli kuin mikä tahansa muukin. Pyörähdin Blue Moon Cafessa viskillä, mutta lähdin hyvin pian pois.
On aika tasainen ja voipunut fiilis, kirja on ystävä ja peitto pehmeä. Olen järjestellyt itselleni tekemistä viikonlopuksi, Facebookin kautta on yllättävän helppo napsia uusia tuttavuuksi lähialueelta - ekat aupparitreffit lauantaiksi, check! Huomenna on ilmeisesti perjantai, ja ajattelin piipahtaa The Hivessa. Se sijaitsee muistaakseni keskustassa, jonne en ole yhtä satunnaista eksymistä lukuunottamatta vielä uskaltanut lähteä. Tuntuu kyllä vähän siltä, että piakkoin olisi tarpeen opetella kulkemaan busseillakin, pyöräkin kun on hankkimatta. Ai niin ja note to self, se puhelinliittymä! Händlääpä pliis. Huomenna on onneksi enemmän aikaa hoitaa asioita, kun en ole koko päivää muksun kanssa kahdestaan. Vuorotellaan Angelan kanssa vähän, niin että kumpikin saa tasaisesti vapaa-aikaa ja töitä. Ihana nainen btw, olen saanut enemmän baari- ja klubivinkkejä kuin mitä yhdeksässä kuukaudessa on käytännöllisesti katsoen mahdotonta läpikäydä, ellen sitten heitä au pairin hommia helvettiin ja rupea täysipäiväiseksi alkoholistiksi.
Paras juttu juuri nyt on kotoisa ikkunasyvennys, johon käpertyä. Tarkkailla naapuritalon ikkunoissa liikkuvia mustia silhuetteja. Elämää on joka puolella, se kuhisee ja sykkii.
Mulla on lempeä ikävä kaikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti